Mikä sää!
Kukin päätelköön onko hyvä vai huono, hoho.
Lukiossa viimeisiä päiviä viedään, mutta oma kiinnostukseni opiskelua kohtaan on jo lopahtanut.
Voisin varmaankin jatkaa, mitä Jeren kanssa on taas tultu tehtyä.
Vappuna nähtiin seuraavan kerran ja päädyttiin taas kännipäissämme pussailemaan. Jeren kanssa oli oikeasti hauska vappu, Mikael oli sairaana. Naurettiin, juteltiin ja juostiin kilpaa ja vaikka mitä.
Tämän jälkeen ehkä viikko tapahtuneesta mentiin yhdessä sitten ulos viettämään aikaa ja mulla oli niin kylmä, että Jere antoi talvitakkinsa mulle. Ja illan päätteeksi päädyttiin taas pussailemaan.
En tiiä mikä saa mut satuttamaan Mikaelia näin pahasti. Välillä saan hirveitä kohtauksia, alan itkeä ja on vaikea hengittää, kun mietin mitä oon toiselle ja niin rakkaalle ihmiselle tehny, ja kuinka vaan jatkan sitä tekemistä.
Mikael tulee aina olemaan mua parempi ihminen nyt, haluun pitää sen sellasena. Aion pitää huolen, et se ei koskaa saa tietää mitä oon sille tehny. En sen takia, et sen käsitys musta jotenkin muuttuis, vaan sen takia et se ei kestäis sitä ja se tulis olee ihan rikki, tietenkin.
Ehkä oon hakenu pientä jännityksen tunnetta, "kapinoinut" tai yrittänyt todistaa jotakin? En tiedä mitä mun päässä liikkuu, joka päivä puhun Jeren kanssa ja se sanoo et haluu mut viereensä nukkumaan. Mikael sanoo vieläkin mulle joka päivä et rakastaa mua.
Joka päivä vannon itselleni "okei, tänään on se päivä kun en enää vastaa Jeren viesteihin, ja en enää ikinä nää koko ihmistä." Huijaan itseäni.
Taidan olla aika naiivi tapaus.
23. toukokuuta 2012
18. toukokuuta 2012
killer dose right to my heart
Heipä hei
Joo lupailin uutta postausta piakkoinkin, mutta omilta kiireiltäni en ole kirjoitellut. Kiinnostavia kommenteja jo ilmestynyt edelliseen postaukseen, oma henkilökohtainen suosikkini oli seuraava:
NO MILLON TULEE UUS POSTAUS`?????
Kyllä kyllä.. :D:D Kommenteissa näkyi myös arvailua, mitä "kamalaa" olen tehnyt Mikaelille. Tosissaan, mistä sitten alottaisi kertomisen.
Täysi-iän olen saavuttanut ja tämän jälkeen on sitten baareissakin pyöritty kamujen kanssa. Tietenkin baareissa tapaa uusia ihmisiä jne. Tutustuttiin sitten yhden kaverin kautta pieneen porukkaan, jossa oli tietenkin vastakkaista sukupuolta edustavia ihmisiä. Oli todella hauska ilta.
Yksi näistä miehistä sitten osoitti kyseisenä iltana pientä kiinnostusta minua kohtaan, yritin kaikin tavoin olla neutraali tätä kohtaan mutta samalla ystävällinen tiedättekö? En halunnut pilata iltaa muiden kohdalta kuitenkaan. Neutraalilinja siis.
Lisäiltiin sitten näitä henkilöitä tämän jälkeen kavereiksi facebookiin ja on tämän miehen kanssa, Jeren kanssa tullut juteltua ja näin. Pari viikkoa myöhemmin törmättiin uudestaan baarissa ja se alkoholin käyttö ei jäänytkään enään kohtuulliseksi mun osaltani ja löysin itseni Jeren kainalosta ja tämän kanssa sitten pussailtiin loppu ilta. En hävennyt.
Mikaelin näin seuraavana päivänä tuosta kyseisestä illasta, enkä ole vieläkään sanonut sanaakaan tästä hänelle. Yritin panna välejä poikki hänen kanssaan, en kestänyt sitä syyllisyyden tunnetta, mutta yhtäkkiä huomasinkin kuinka sovimme Mikaelin kanssa ja oltiin taas yhdessä onnellisesti.
Sekavaa.
En tiedä mikä lasketaan pettämiseksi, määrittelevätkö ihmiset parisuhteessa tämän itse? Tietyllä tavalla oma tekoni oli luottamuksen pettämistä, toisaalta ajattelen että olin vähän pitämässä hauskaa eikä se ole niin vakavaa.
Joo lupailin uutta postausta piakkoinkin, mutta omilta kiireiltäni en ole kirjoitellut. Kiinnostavia kommenteja jo ilmestynyt edelliseen postaukseen, oma henkilökohtainen suosikkini oli seuraava:
NO MILLON TULEE UUS POSTAUS`?????
Kyllä kyllä.. :D:D Kommenteissa näkyi myös arvailua, mitä "kamalaa" olen tehnyt Mikaelille. Tosissaan, mistä sitten alottaisi kertomisen.
Täysi-iän olen saavuttanut ja tämän jälkeen on sitten baareissakin pyöritty kamujen kanssa. Tietenkin baareissa tapaa uusia ihmisiä jne. Tutustuttiin sitten yhden kaverin kautta pieneen porukkaan, jossa oli tietenkin vastakkaista sukupuolta edustavia ihmisiä. Oli todella hauska ilta.
Yksi näistä miehistä sitten osoitti kyseisenä iltana pientä kiinnostusta minua kohtaan, yritin kaikin tavoin olla neutraali tätä kohtaan mutta samalla ystävällinen tiedättekö? En halunnut pilata iltaa muiden kohdalta kuitenkaan. Neutraalilinja siis.
Lisäiltiin sitten näitä henkilöitä tämän jälkeen kavereiksi facebookiin ja on tämän miehen kanssa, Jeren kanssa tullut juteltua ja näin. Pari viikkoa myöhemmin törmättiin uudestaan baarissa ja se alkoholin käyttö ei jäänytkään enään kohtuulliseksi mun osaltani ja löysin itseni Jeren kainalosta ja tämän kanssa sitten pussailtiin loppu ilta. En hävennyt.
Mikaelin näin seuraavana päivänä tuosta kyseisestä illasta, enkä ole vieläkään sanonut sanaakaan tästä hänelle. Yritin panna välejä poikki hänen kanssaan, en kestänyt sitä syyllisyyden tunnetta, mutta yhtäkkiä huomasinkin kuinka sovimme Mikaelin kanssa ja oltiin taas yhdessä onnellisesti.
Sekavaa.
En tiedä mikä lasketaan pettämiseksi, määrittelevätkö ihmiset parisuhteessa tämän itse? Tietyllä tavalla oma tekoni oli luottamuksen pettämistä, toisaalta ajattelen että olin vähän pitämässä hauskaa eikä se ole niin vakavaa.
8. toukokuuta 2012
dark paradise
Toinen postaus!
Tällä hetkellä olen itse todella sekavilla fiiliksillä. On vaikea koota ajatuksia yhteen ja yrittää edes miettiä, miten niistä saisi muodostettua yhden hyvän tekstin.
Ystäväni tietävät suhteestani Mikaeliin vain pintaraapaisulta; ollaan aina onnellisia, ei koskaan riidellä jne. Tietenkin tälläisestä suhteesta kertominen blogissa yhden postauksen verran on suorastaan mahdotonta lukiolaistytölle.
Olemme olleet Mikaelin kanssa yhdessä 1,5 vuotta, aika pitkä aika näin nuorilta mielestäni. Meillä on aivan samanlainen huumorintaju, tykätään tehdä samoja juttuja ja yhdessä se on ollut vielä tuplasti ihanampaa.
Mikael on persoonana mulle maailman kiltein ihminen ikinä. Se ei ehkä ole sitä peruspoikaystävä -tyyppiä, joka ostais mulle juttuja yms. :) Hyvä jos saan pojan ostamaan mulle joskus edes suklaapatukan. Se on muilla tavoin paljon huomaavaisempi, joka päivä se kertoo mulle kuinka se rakastaa mua, sanoo mua ihanaks ja kauniiks. En itse ole koskaan pitänyt itseäni minkäännäköisenä ja Mikaelin löydettyäni, pelkään erota hänestä pelkästään sen faktan pohjalta, että kukaan muu poika ei pysty ajattelemaan samalla tavalla musta. Mikael antaa mun aina valita elokuvan, mikä katotaan ja jos kysyn, että voidaanko katsoa vaikka tää jakso tästä sarjasta, vaikka Mikael ei olisi koskaan kyseistä sarjaa seurannutkaan, se suostuu aina.
Mikä on vialla? Miksi mua ahdistaa ajatus, että joku ihminen voi välittää toisesta noin paljon? Luottaa ja pitää siitä niin paljon, ettei pikkusekoilla ole niin paljon väliä? Oon tuntenut tätä ahdistusta tämän vuoden helmikuun puolelta saakka, eikä sille löydy loppua. En väitä ettenkö välittäisi Mikaelista, hän on paras ihminen koko maan päällä, välillä tulee fiilis että hitto miten tuntuu et ollaa ihan luotu toisillemme. Tiedetään kuitenkin molemmat, että lukion jälkeen lähdetään ihan omille teille, mä tähtään lähimpiin yliopistokaupunkeihin ja toivon pääseväni ulkomaille, kun taas Mikael haluaa jäädä kotikulmille opiskelemaan. Mutta Mikaelin toiveet on kuitenkin korkealla, se kerto, että uskoo että tavataan taas kun ollaan saatu opiskelut päätökseen jossain sattumalta ja päädyttäis näin takaisin yhteen. Ja kuinka vakuuttuneelta se kuulostikaan, ahdistuksen tunne vaan kasvaa.
Tunnen itseni aivan kamalaksi ihmiseksi. Miksi mä en voi tuntea samalla tavalla tätä mahtavaa ihmistä kohtaan, vaan haluan juosta pois sen luota? Onko mussa jokin vikana, kun en voi tarttua tohon onneen vaikka sitä tarjottais kultalautaselta?
Kaikkien näiden fiilisten pohjalta oon sit tietenkin tehny viime aikoin hiema typerämpiäkin temppuja. Tiedän, että jos Mikael koskaan saisi tietää, se ois meidän suhteen loppu ja mun loppuelämäni häpeä, niin paljon se sitä sattuis. Mitä Mikael ei tiedä, se ei myöskään satuta sitä.
Mitä sit oon tehny viime aikoina? Sille mun pitää varmaanki omistaa ihan oma postaus, koska tästäkin tuli pidempi kuin toivoinkaan.
Nauttikaa ihanista ilmoista, mä oon kotona jumissa koulukirjojen kanssa.
And there's no remedy for memory your face is
Like a melody, it won't leave my head
Your soul is haunting me and telling me
That everything is fine
But I wish I was dead
Tällä hetkellä olen itse todella sekavilla fiiliksillä. On vaikea koota ajatuksia yhteen ja yrittää edes miettiä, miten niistä saisi muodostettua yhden hyvän tekstin.
Ystäväni tietävät suhteestani Mikaeliin vain pintaraapaisulta; ollaan aina onnellisia, ei koskaan riidellä jne. Tietenkin tälläisestä suhteesta kertominen blogissa yhden postauksen verran on suorastaan mahdotonta lukiolaistytölle.
Olemme olleet Mikaelin kanssa yhdessä 1,5 vuotta, aika pitkä aika näin nuorilta mielestäni. Meillä on aivan samanlainen huumorintaju, tykätään tehdä samoja juttuja ja yhdessä se on ollut vielä tuplasti ihanampaa.
Mikael on persoonana mulle maailman kiltein ihminen ikinä. Se ei ehkä ole sitä peruspoikaystävä -tyyppiä, joka ostais mulle juttuja yms. :) Hyvä jos saan pojan ostamaan mulle joskus edes suklaapatukan. Se on muilla tavoin paljon huomaavaisempi, joka päivä se kertoo mulle kuinka se rakastaa mua, sanoo mua ihanaks ja kauniiks. En itse ole koskaan pitänyt itseäni minkäännäköisenä ja Mikaelin löydettyäni, pelkään erota hänestä pelkästään sen faktan pohjalta, että kukaan muu poika ei pysty ajattelemaan samalla tavalla musta. Mikael antaa mun aina valita elokuvan, mikä katotaan ja jos kysyn, että voidaanko katsoa vaikka tää jakso tästä sarjasta, vaikka Mikael ei olisi koskaan kyseistä sarjaa seurannutkaan, se suostuu aina.
Mikä on vialla? Miksi mua ahdistaa ajatus, että joku ihminen voi välittää toisesta noin paljon? Luottaa ja pitää siitä niin paljon, ettei pikkusekoilla ole niin paljon väliä? Oon tuntenut tätä ahdistusta tämän vuoden helmikuun puolelta saakka, eikä sille löydy loppua. En väitä ettenkö välittäisi Mikaelista, hän on paras ihminen koko maan päällä, välillä tulee fiilis että hitto miten tuntuu et ollaa ihan luotu toisillemme. Tiedetään kuitenkin molemmat, että lukion jälkeen lähdetään ihan omille teille, mä tähtään lähimpiin yliopistokaupunkeihin ja toivon pääseväni ulkomaille, kun taas Mikael haluaa jäädä kotikulmille opiskelemaan. Mutta Mikaelin toiveet on kuitenkin korkealla, se kerto, että uskoo että tavataan taas kun ollaan saatu opiskelut päätökseen jossain sattumalta ja päädyttäis näin takaisin yhteen. Ja kuinka vakuuttuneelta se kuulostikaan, ahdistuksen tunne vaan kasvaa.
Tunnen itseni aivan kamalaksi ihmiseksi. Miksi mä en voi tuntea samalla tavalla tätä mahtavaa ihmistä kohtaan, vaan haluan juosta pois sen luota? Onko mussa jokin vikana, kun en voi tarttua tohon onneen vaikka sitä tarjottais kultalautaselta?
Kaikkien näiden fiilisten pohjalta oon sit tietenkin tehny viime aikoin hiema typerämpiäkin temppuja. Tiedän, että jos Mikael koskaan saisi tietää, se ois meidän suhteen loppu ja mun loppuelämäni häpeä, niin paljon se sitä sattuis. Mitä Mikael ei tiedä, se ei myöskään satuta sitä.
Mitä sit oon tehny viime aikoina? Sille mun pitää varmaanki omistaa ihan oma postaus, koska tästäkin tuli pidempi kuin toivoinkaan.
Nauttikaa ihanista ilmoista, mä oon kotona jumissa koulukirjojen kanssa.
And there's no remedy for memory your face is
Like a melody, it won't leave my head
Your soul is haunting me and telling me
That everything is fine
But I wish I was dead
alku
En tiedä, millä sanoilla aloittaa tämä blogi, joten laitoin Lana Del Reyn musiikkivideo Born to Dien alkuun :)
Aloitetaan vaikka siitä, että mistä sain idean kirjoittaa. Niin kummalliselta kuin se kuulostaa, inspiroiduin "Kolmas Pyörä" -blogista. En itse ihaile henkilöä millään tavalla eikä minulla ole kyseistä ihmistä mitään vastaankaan.
Toinen asia mitä näin ensimmäisessä postauksessani minun tulisi kertoa on varmaankin hieman faktoja itsestäni. Haluan pysyä anonyymina ihan itsenikin mutta myös läheisteni takia. En tiedä mitä blogiin tulen kirjoittamaan, mutta sen näyttää vain aika. Olen 18-vuotias lukiolaistyttö. Rakastan musiikkia ja Lana Del Rey on varmasti yksi ehdottomista suosikeista, Lanan ystävät varmasti huomaatte sen.
Luonteeltani olen arvaamaton, mielialani saattavat vaihtua hyvinkin nopeasti. Kuitenkin pidän itseäni sosiaalisena ja oikeasti ihan mukavana persoonana :) kaikista meistä löytyy varmasti joitakin outoja piirteitä ja taipumusta olla hieman hupsu. Kaverini sanovat, että nauran paljon, mutta itsestäni tuntuu, etten naura yhtään sen enempää kuin muutkaan ihmiset:D
Pidän myös tumblr -blogia, mutta sitä en voi täällä koskaan julkaista, koska minulla on monta ystävää jotka seuraavat sitä..
Tämän hetkiset fiilikset on ehkä hieman väsyneet. Lukion toinen vuosi meneillään ja viimeistä jaksoa viedään seitsemän kurssin kera, ja motivaatio on puhdasta nollaa. Saa nähdä mitä numeroita tämän jakson kursseista tulee, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Vielä sen verran voisin kertoa, että tosissaan mulla on poikaystävä Mikael, salanimi jee. Ei oo tarkotus kylläkään hehkuttaa vaan myöhempien kirjoitusten osalta selventää asioita huomattavasti :) toisen postauksen varmaankin kirjoitan tähän perään, koska tämä ensimmäinen oli "pientä lämmittelyä."
Tilaa:
Kommentit (Atom)